Kun Pukki-Kekkonen housuun kakkas

Päättäjät pitivät kakkaa kuin kukkaa kämmenellään

Me elämme kovien arvojen aikoja, vai mitä? Sen näkee ihan jo siitäkin, kuinka vanhuksiamme kohdellaan. Sen sijaan ennen oli kaikki toisin ja muutoinkin paremmin. 70-luvulla kansanedustajat ja ministerit vielä ymmärsivät inhimillistä heikkoutta ja hätää. He pitivät dementikkoa ja tämän kakkaa kuin kukkaa kämmenellään.

Urho Kaleva Kekkonen oli kansakunnan kanki ja mestarismies, jolle ei nainen tai muutama riittänyt. Täyttääkseen presidentilliset tarpeet hän loi maahamme omaperäisen jalkavaimoinstituution. Tosimiesteon jälkeen hänellä sitten riittikin kuksittavaa aina suurlähettiläskoteja myöten.

Yksi Urkin suurista rakkauksista taisi joitakin vuosia sitten julkaista elämänkerran. Sen keskeinen sisältö myynnillisessä, ja vähän muussakin romanttisessa mielessä, oli tietysti juuri tämä tarunhohtoinen elämä Kekkosen jalkavaimona.

Jälkiviisaasti täytyy todeta, ettei se Kekkosen kunto aivan niin hyvä ollutkaan, kuin aina yhtä luotettavat lääketieteen professorit antoivat ymmärtää. Elinkaari ja erektiokulma alkoivat pikkuhiljaa viipottamaan maata kohti. Valitettavasti asiantuntijoiden lausunnot eivät tätä ikävää tosiasiaa muuksi muuttaneet.

Presidentilläkin oikeus syvään dementiaan

Eivätkä ne 70-luvulla Arkadianmäellä heiluneet lainsäätäjämme sentään aivan niin tyhmiä olleet, kuin tämän päivän kyynikot väittävät. Totta kai he tajusivat oikein hyvin rakastetun johtajan vajonneen henkisesti kotikissan tasolle.

Eikä heitä ainakaan suvaitsemattomuudesta voi syyttää. Koska kyllähän sitä nyt presidentin tointa voi rehellisessä Suomenmaassa hoitaa, vaikka aina välillä laskisikin alleen sekä ykkös- että kakkoshädän. Ja merkitsikö sellainen ylipäänsä edes suurta muutosta aikaisempaan verrattuna.

Äijällähän oli pullottanut aikaisemmin housunpuntissa. Nyt poliittisten suhdanteiden käännyttyä pökäle oli vain luontevasti ottanut kikkelille aikaisemmin kuuluneen roolin. Mitä sitten, jos kurkunmuotoinen pullistuma olikin siirtynyt housujen toiselle puolelle?

Sitä paitsi eikö kakkaaminenkin voi tuntua hyvältä, jopa eroottiselta toimitukselta. Näin ollenhan poliittisen toiminnan perimmäinen henki ei ollut muuttunut lainkaan; nautinnon lähde vain oli ajan vaatimusten mukaisesti hieman urbaanimpi.

On hienoa, että vielä tuolloin kaikki poliittiseen johtoomme kuuluneet ihmiset vasemmalta oikealle, osasivat tyylikkäästi kantaa vastuunsa. He eivät jättäneet lähimmäistä hätänsä kanssa yksin.

Heidän kadehdittava inhimillisyytensä näkyi myös heidän yksituumaisessa tahdikkuudessaan. Kun rakkaalta ihmiseltä, luonnon vääjäämättömien lakien mukaisesti, pimenee vintti lopullisesti, niin eihän se ole mikään syy alkaa julkisesti retostelemaan. Eikä tuolloin vielä eletty likasankojournalismin aikakautta.

Ylipäällikön ruskeankiiltävä sapeli ei ruostu

Vaikka aivan jokainen tuolloisista kansanedustajistamme tiesikin presidentin vääntävän torttuja pesueineen housuihinsa, he eivät tohtineet eleelläänkään ilmaista tätä. Isänmaan suurisydämisinä palvelijoina heidän mieleensä ei edes olisi voinut tulla jotakin sellaista, joka olisi voinut pahoittaa armeijamme ylipäällikön mielen.

Eihän ylipäällikkö sodan puhjettua vuodata vihollisen verta; miekka hänen kupeellaan on vain hieno symboli, joka kimaltelee pyhiä arvojamme. Tämän vuoksi on aivan yhdentekevää, jos ylipäällikkö sohii presidentillisessä linnassaan ilmaan kädessään uunilämmin pökäle.

Valitettavasti me elämme tänään paljon kovemmassa ja kylmemmässä maailmassa. On kuitenkin lohdullista tietää, että monet noista suurelle ja kunnianarvoisalle vanhukselle vilpitöntä rakkauttaan osoittaneista ihmisistä, ovat yhä tasavaltamme vastuuasemissa.

Meillä siis on kuin onkin vielä toivoa: Kakka sinun puntissasi, rakas ystäväni, voi vielä jonakin päivänä olla minun!

T: Riku Riemu!

Eteen euroherran Karpela polvistui

Me kaikki täällä internetissä olemme sanattomia. Kuvat ovat puhuneet, ja viisaimmatkin aatoksistamme tuntuvat niiden jälkeen ainoastaan latteilta ja likaisen maallisilta.

Ensimmäinen fotoista kertoo kolmannen asteen yhteydestä. Siinähän on kyse joka pojan fantasiasta: Karpela edessäsi nöyränä, viehkosti hunnutettuna ja tottahan toki luontevasti polvillaan.

Tommi Heinon kuva ILtalehdestä on taasen paljonpuhuvuudessaankin edellistä proosallisempi. Vaikka tietysti siinäkin on aistittavissa vieno tuulahdus itseään Lady Madonnaa.

Silti kiroan sen päivän, jolloin opin laskemaan yhteen.




Niin, me kaikkihan tiedämme mitä seuraa, kun vaalea, kaunis ja uhkeamuotoinen suomalaisnainen menee kontalleen eurooppalaisen vanhemman herrasmiehen eteen.

Eihän siinä tietenkään sinänsä mitään väärää ole, voisihan tuollaista käytöstä jopa kutsua maantavaksi. Mutta silti! Noinkin epäortodoksinen tapa hoitaa katolilaisten ja protestanttien välisiä suhteita ei vain kerta kaikkiaan voi muodostua yleiseksi käytännöksi.

Kaikkien aikojen poliitikkohottiksemme luonnehti tapaamistaan kyseisen euroherran kanssa sanoilla "valtava, harras ja oikein kaunis".

Miksei sitä noinkin voisi kuvailla, vaikka meillä koto-Suomessa tavallisesti käytetäänkin hieman erityyppistä sanastoa kuvailemaan satunnaisia kohtaamisia.

Teologisesti Karpelamme paisunut vatsa on poikkeuksellisen mielenkiintoinen ilmiö, kuten itse kaikki muukin mikä liittyy häneen. Nimittäin sen masukumpareen nähtyään jokainen joutuu kasvokkain perimmäisten kysymysten kanssa: Onko tässä kyse vain siitä, että paavi on lingonnut panna bullansa päin hekumallisen syntistä ja muutoinkin protestanttisen kerettiläistä naista?

Oli miten oli, se on ainakin yleisesti tiedossa, mikä on kyseisen gentlemannin kanta kondomien käyttämiseen.

Tanjan vatsakuvilla on myös syvällinen vaikutus kotimaiseen politiikkaan. Uutinen on takuuvarmasti otettu vastaan hyvin ristiriitaisin tuntein Merikukka Forsiuksen suuressa ja lämpimässä sydämessä.

Hehkeä Kukkiksemme on ehkä tähänastisen uransa suurimman haasteen edessä: Kuinka kukaan voi panna enää tuosta paremmaksi?

Ruusunen sekaantui muusikkosikaan

...Tällaisenko kanssa ja näin auvoisasti?
(kuva Wikipedia)

Susan Ruusunen tuli tunnetuksi korkeantason suhteestaan kunnianarvoisaan pääministerimme. Suhde toimi aikansa, ja se oli varmasti omiaan helpottamaan kahden urasuuntautuneen ihmisen paineita.


Aivan varmasti Matti sai suhteesta sen, mitä pääministerinä kipeimmin tarvitsi. Vielä varmempaa on, että Susanin ura julkkiksena sai unelmarakkaudesta arvoisensa unelma-alun.

Uusimmassa Hymy-lehdessä Susan Ruusunen avautuu taannoisesta suhteestaan naimisissa olevaan mieheen. Kuinka ollakaan, Susan löysi tämänkin väliaikaisen sielunkumppaninsa todellisuudesta nimeltä internet.

Ilmeisesti näissä nettiromansseissa on myös se vähemmän kaunis ja vaiettu kääntöpuolensa: aina yhtä luotettavan Hymy-lehden sivuilla Ruusunen äityy nimittelemään viimeisintä rakastaan siaksi. Jos tämä nyt todella pitää paikkansa, niin tästähän seuraa kaiken järjen mukaan, että Ruususesta on alkuvuodesta sukeutunut eläimeensekaantuja.

Tietysti me suvaitsevaisuuden autuaaksi tekevässä hengessä hyväksymme Susanin tämänkertaisenkin valinnan. Sen sijaan moraalimme rajoja tuossa siirrossa koettelee se, että rasvainen sikamme löytyi Helsingistä. Sitä me sen sijaan emme enää voi antaa anteeksi, että karju on tiettävästi muusikko...Rukoilkaamme, ettei kyse sentään olisi basistista!

Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin antaa Susanille tunnustus; olihan se aika rohkeaa nimittelyä valtakunnan julkiselta ykkössalarakkaalta. Toisaalta tietty räväkkyys on hänelle ominaista. Onhan meidän kaikkien ikioma Sussumme tuonut avoimesti julkisuuden alttarille ihmillisesti ajatellen lähes kaiken, lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä.

Normaalien suhdesotkujen ja oikeusjuttujen lisäksi olemme kohdanneet Susanin alastonkuvissa, ihranpoistoa inhimillisesti syväluotaavissa reportaaseissa sekä tietysti rintojentuunausjournalismissa.

Naisjohtajien vilkkuvat sisäkumit

Porno ja politiikka ovat aina ja kaikkialla kietoutuneet yhteen. On hienoa huomata, kuinka ne meillä täällä koto-Suomessakin kulkevat käsi kädessä, tiukan hellästi toisiaan puristellen. Itse asiassa nykyäänhän tuskin kukaan osaa edes kuvitella, että asiat voisivat olla toisin.

Internet on avannut eteemme kokonaisen uuden maailman, ja tämän ovat miessenaattorimmekin huomanneet. Netti ei tosiaankaan ole enää vain nuoria varten; tämän ymmärtää meistä typerinkin pelkästään hätäisesti lehtiä vilkaisemalla. Selvää on, että hallistusvastuun taakan alla hikoilevat poliitikkomme ovat löytäneet nettisurffauksen ilot ja riemut.

Tämän vuoksi tavallisilla kansalaisilla on viime vuosina ollut hyvä tilaisuus kohdata tasavertaisesti päättäjiä, erityisesti aikuisille suunnatuilla chat-foorumeilla. Olisikin erittäin mielenkiintoista kuulla vaimojen sekä muiden siivoojien kokemuksia siitä, millaista on kuurata työhuoneen tietokoneen näyttöä ja näppäimistöä ympärivuorokautiseksi venähtäneen työskentelysession jäljiltä.

Tietysti ylilyönneiltäkään ei voida aina välttyä, ja onhan erehtyminen sinänsä perin inhimillistä. Kuitenkin netistä löytyvät kuvat naisjohtajistamme ovat hätkähdyttäviä. Heidän vartaloistaan ei jätetä neliösenttiäkään arvailun varaan ja sisäkumeja hetuloineenkin tuuletetaan avoimesti ilman kristillistä häpeää.

Näin on myös vanhempien naispolitiikkojen kohdalla. On silti hyvä muistaa, että se on tasa-arvoajattelun mukaista ja ettei sellaista suomivalasta olekaan, etteikö sitäkin kelpaisi internetin valtameressä aina välillä liottaa.